Ruudun takaa

Pari postausta sitten mainitsin, kuinka kiva on lukea muiden kynsibloggaajien kertomuksia itsestään ja siitä, miten he ovat kynsilakkojen ihmeelliseen maailmaan päätyneet. Mulla on ollut pitkään mielessä toteuttaa vastaavanlainen postaus, jossa pääsisin lätisemään tarkemmin omasta kynsilakkahistoriastani sekä siitä, miten nämä postaukset tänne maagisesti ilmestyvät.

20131218-194606.jpg

Face behind the nails!

Ikää minulle on kertynyt mittariin 32 vuotta, ja siitä ison osan olen ollut ainakin jollain tasolla kiinnostunut kynsilakoista. Ehkä varhaisin muistoni lakkoihin liittyen on se, kun äitini (tai mummuni?) lakkasi joskus 80-luvun puolivälin jälkeen kokeilumielessä kynteni kirkkaanpunaisiksi ja nyt jo edesmennyt pappani kiusoitteli, että Sinillä taitaakin olla verta sormenpäissä 🙂

Yläasteella ja lukiossa olisin ehkä ollut innokkaampi lakkojen käyttäjä, mikäli intoni kyniä kynsiä ei olisi ollut lakkaushimoa huoooomattavasti vahvempi. Olen siis ollut aikanaan oikein viimisen päälle kynsien pureskelija ja -nyppijä, ihan siihen pisteeseen asti, että sormet ovat olleet todella kipeät ja arastavat. Opiskeluaikana Helsingissä suoritin työharjoittelun eräässä asianajotoimistossa, ja siellä olin paljon tekemisissä myös asiakkaiden kanssa. Inhosin sitä, että jouduin häpeilemään kynsiäni, joten sain ainakin hetkeksi lopetettua kynimisen. Toimiston vieressä oli kynsiliike, jossa kävin otattamassa ranskalaisia manikyyrejä n. viikon välein. Tuolloin, vuonna 2003, en vielä tiennyt mitään esim. kestolakkojen hienouksista, joten tavallisilla lakoilla tehtynä ranskis pysyi hyvänä alle viikon. Hinta oli kuitenkin sen verran kova (15 euroa / lakkaus), että päätin opetella tekemään ranskiksen itse. Ostin Orlyn ranskislakkoja ja käytin aina viikosta yhden illan lakkauksen tekoon. Pikakuivattajista ei ollut tuolloin vielä tietoakaan, joten vaikka kynnet lakkasi hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ne saattoivat olla aivan rutussa aamulla 🙂

Ranskislakkauksen työläyden vuoksi lakkailu jäi taas ja kyniminen jatkui. Vähän väliä innostuin taas käyttämään yksivärisiä lakkoja, mutta sellaista omaa tyyliä ei tuntunut löytyvän. Yksiväriset lakat näyttivät vaan hölmöiltä lyhyissä kynsissä enkä osannut hankkia ihonsävyyni sopivia lakkoja.

No, muutama vuosi kului ja aloitin nykyisessä työpaikassani talvella 2011. Taas sama juttu: olin paljon tekemisissä asiakkaiden kanssa, mutta kynnet ja kädet ylipäänsä eivät olleet mitenkään edustuskelpoiset: liuskoittuvat kynnet yhdistettynä taipumukseen nyppiä kynsiä = lopputulos ei ole nätti. Alkukesästä 2012 sain idean mennä laitattamaan rakennekynnet, ja kun läheltä löytyi taidokas kynsientekijä, päätin kokeilla josko siitä löytyisi apu siistimpiin kätösiin.

Ekat geelikynnet kesältä 2012

Ekat oman kynnen geelivahvistukset kesältä 2012

Kyllähän se auttoikin, ja loppukesästä kynnet olivat saaneet kasvaa geelien suojissa mukavasti pituutta. Olin myös kynsientekijän suosituksesta ryhtynyt käyttämään kynsinauhaöljyä, joka on kuiville kynsinauhoilleni kuin mannaa taivaasta. Kynnet ja kynsinauhat pysyivät siisteinä, ja innostuin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla lakkailemaan geelikynsiä normaaleilla kynsilakoilla. Innostus kasvoi ja lakkavarasto siinä samalla. Näihin aikoihin liityin myös FB:n Kynsikoristelut-ryhmään, joka on tällaiselle kynsihihhulille kuin toinen koti: satamäärin muita saman hurahduksen läpikäyneitä naisia, jotka väsymättä jaksavat höpötellä kaikesta mahdollisesta kynsiin liittyvästä maan ja taivaan välillä ❤

Syksyllä 2012 aloin odottaa toista lastamme ja samalla huomasin, että yhdistän raskauspahoinvoinnin ja -kuvotuksen jollain ihmeen tavalla niihin geelikynsiin. Kun kynsihuollossa pelkkä geelin sutiminen kynsiin sai oksennuksen kurkkuun, totesin että rakennekynnet on poistettava. Tietysti geelien alta paljastui kynnet, jotka olivat yhtä liuskoittuvat ja huonokuntoiset mitä ennenkin ja jotka napsuivat iloisesti poikki viilenevässä syksyssä. Masentavaa. Olin kuitenkin päässyt jo sen verran kynsien lakkaamisen makuun, että halusin löytää tavan, jolla saisin kynnet vielä hyvään kuntoon ilman rakenteita. Löysin netistä juttua erilaisista kestolakoista (tai geelilakoista, kummaksi niitä nyt haluaa kutsua) ja lopulta päädyin tutkimaan tarkemmin CND Shellac -lakkoja. Kokosin itselleni kestolakkauksiin tarvittavien tuotteiden listaa, ja tilailin niitä kotimaasta sekä ulkomailta. Pari kuukautta kuitenkin meni ennenkuin testasin lakkoja ensimmäistä kertaa ja sillä tiellä nyt sitten edelleen ollaan. Joulukuun 13. päivä 2012 tein ensimmäiset lakkaukset ja siitä lähtien kynsillä on ollut 2 viikon välein vaihdettuna Shellacit.

20131218-194454.jpg

Kynsillä eka kestolakkaus, voi mitkä nysät!

Kun kynnet saivat vähän pituutta, tein ensin tavallisia ranskiksia, mutta pikkuhiljaa siirryin pelkkään kirkkaaseen lakkaan, jonka päälle olen nyt sitten lakkaillut tavallisilla kynsilakoilla.

Koska perheeseemme kuuluu 2 pientä lasta (4 v. ja 6 kk), lakkausjuttujen toteuttamista ja bloggaamista täytyy jonkin verran suunnitella etukäteen. Minulle lakkausten suunnittelu ja varsinaisten lakkausten tekeminen on omaa aikaa, johon arjessa ei juuri muuten ole mahdollisuutta. Olen kuitenkin tiukasti pitänyt siitä kiinni, koska on niin paljon helpompi kestää arjen rutiinia, kun itsellä on se oma juttu joka tuottaa iloa ja jossa pääsee toteuttamaan itseään. Esikoisen syntymän jälkeisessä henkisessä mustassa aukossa, jota myös synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi kutsutaan, luovuin kaikesta omasta ja ajattelin ettei minulla voi olla mitään omaa koska olinhan äiti. Siitä ei seurannut hyvää, joten nyt olen ollut tietoisesti sen verran itsekäs, että otan itselleni aikaa jotta saan puuhasteltua kynsijuttuja ja blogattua. Pyörittelen uusia lakkausideoita päässäni tuolla pihalla vanhemman muksun kanssa touhutessa ja toteutan ne sitten illalla, kun molemmat ovat simahtaneet unten maille. Välillä kirjaan ideoita ylös muistikirjaan, jota pidän keittiössä koko ajan esillä.

Cath Kidston -kynsien suunnittelua viime kesältä

Cath Kidston -kynsien suunnittelua viime kesältä

Jos löydän netistä idean kynsiä varten, otan siitä kuvakaappauksen ja tallennan kuvan puhelimeen kuvakirjastoon. Näin inspiraation puutteessa kännystä löytyy heti liuta kivoja toteutettavia ideoita:

Ideakirjasto kännyssä

Ideakirjasto kännyssä

Uusin lakkaukset yleensä joka toinen tai joka kolmas ilta. Kyllästyn lakkauksiin (kivoihinkin) aika nopeasti, olisinkohan viime aikoina malttanut pitää lakkausta maksimissaan 4 päivää. Sen jälkeen on jo pakko päästä ottamaan vanhat lakat pois ja kokeilla jotain uutta. Kokeilemattomia lakkoja löytyy iso liuta, mutta en ole ottanut sen kummemmin stressiä niiden määrästä: lakkaan juuri niillä lakoilla millä sillä hetkellä haluan, oli se sitten käyttämätön lakka tai useasti testattu yksilö.

Aikaisemmin lakkailin kynsiä ruokapöydän äärellä, mutta nyt minulla on sitä varten oma kynsihuone: kotimme yksi makuuhuoneista odottaa toisen muksun kasvamista, joiten siihen asti saan asettautua kynsikamppeineni oman huoneen rauhaan ❤ Huoneen sisustus on vielä työn alla, joten kuvia seuraa mahdollisesti myöhemmin.

Lakkausten teon jälkeen kirjoitan illalla vielä blogipostauksen tekstin ja seuraavana aamuna napsin kynsikuvat julkaisua varten kotimme takapihalla. Asumme valkoiseksi maalatussa talossa, joten luonnonvalo on sisäpihallamme ihanteellinen kuvien ottamiseen.

Äärimmäisen informatiivinen kuva takapihaltamme :D

Äärimmäisen informatiivinen kuva takapihaltamme 😀

Kesällä otin kuvia myös sisällä, kun ulkovalo oli jo liiankin kirkas ja kännykkäkamera oli seota kuvien ottamisvaiheessa. Kuvat blogiin napsin iPhone 5:llä ja vesileimat kuviin laitan iWatermark-appilla. Postausten lopussa olevan lakkayhteenvedon teen FrameMagic-nimisellä sovelluksella.

20131215-182357.jpg

Sisällä napsin kuvat vanhemman poikamme leikkihuoneessa, aakkostaulun vieressä valkoinen seinä taustana 🙂

Vesileimaamisen jälkeen uppaan kuvat WordPressiin ja Instagramiin kännyllä, silloin kun muilta kiireiltä ennätän: yleensä teen sen ulkona, nuoremman nukkuessa pitempiä päikkäreitään ja vanhemman touhutessa omiaan. Illalla lasten jälleen nukahdettua laitan kuvat oikeille paikoilleen postaukseen ja viimeistelen tekstin. Julkaisen postauksia yleensä parin päivän viiveellä, näin saan julkaistua postauksen aina joka toinen ilta, joka on mielestäni ok postaustahti. Välillä olin siirtymässä joka kolmas ilta -julkaisuun, mutta minun lakkausvauhdillani postausten jono kertyisi jo aikalailla pitkäksi, mikäli julkaisutahti olisi yhtään hitaampi 😀 Ajastan postaukset yleensä ilmestymään iltaisin klo 21 – näin saan vastattua mahdollisiin kommentteihin heti illan aikana.

Tällaista siis tällä kertaa ruudun täältä puolen – toivottavasti jaksoit lukea tämän kilometripostauksen! Juttu alkaa rönsyillä ihan huomaamatta, vaikka ajattelee että kirjoittaa ihan vaan napakasti ne tärkeimmät jutut.

Ihanaa joulunalusviikonloppua jokaiselle ❤

Advertisements

9 thoughts on “Ruudun takaa

  1. Täällä ainakin toinen, joka luki kilometripostauksen o/

    Hitsi, mulle tuli mieleen, että tosi suunnitelmallista sun harrastus, lakkauksineen ja bloggauksineen! Mutta niinhän sen kai pitääkin olla, ainakin kahden pienen lapsen kanssa 🙂 Mun amatöörimäinen tyylini kun on se, että lakkaan kun jaksan tai paremminkin ehdin ja viitsin, ja bloggaan samalla metodilla 😀 Hatunnosto!

    • Nyt kun Ninna mainitsit, niin joo, onhan tää aika suunnitelmallista! En oo ite ajatellut sitä noin, ehkä se tulee sitten vaan niin luonnostaan 🙂 Ihanaa puuhastelua tämä jokatapauksessa on, ja tän harrastuksen parissa on tullut ”tavattua” paljon ihania muita kynsihörhöjä ❤

  2. Ihana tarina. 🙂 Ja voin uskoa, että blogiin pako arjesta tulee tarpeeseen (itsellä ei, vielä, ole lapsia, mutta kavereilla kyllä).
    Oon kyllä jokseenkin järkyttynyt miten hyvälaatuisia kuvia saat puhelimella! 😉
    Ps. Siusta on kyllä tullut (yksi) miun kynsi-idoleista! 🙂

    • Kirsi, kiitos ❤ Kunhan vaan luonnonvalo riittää, niin puhelin tosiaan kykenee ihan mukaviin kuviin. Makroa kun vielä vois kuvata niin oisin tyytyväinen 🙂

  3. Päivitysilmoitus: Happyhappyjoyjoy | Kynnet iskussaan ☆

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s